Vertaileminen

                                                              Hei taas!

On mennyt pienoinen tovi, kun viimeksi kirjoitin tänne. Olen ollut väsynyt ja ei ole löytynyt inspiraatiota ja motivaatiota. Mutta nyt se asia korjantuu. :)

Tällä kertaa kirjoitan ajatuksia vertailemisesta. Oman itsensä vertailua muihin, oman elämänsä vertailua muihin. Oletko sinä koskaan vertaillut itseäsi toisiin tai omaa elämääsi? Minä ainakin olen. Iän myötä se on vähentynyt, mutta nuorempana koululaisena ja opiskelijana sitä vertaili aika paljonkin. Koulu- ja opiskelumaailmassa sinua arvostellaan ja pisteytetään. Se on silleen säädetty ja sen kuuluu mennä niin, mutta ihminen, jolla on huono itsetunto helposti ottaa tuon systeemin sillä tavalla, että alkaa vertailemaan itseään ja kokemaan huonommuutta, Aivan kuin ne numerot määrittelisi sen kuka olet ja oletko hyvä. Näin on käynyt minulle.

 Nuorempana minulla oli huono itsetunto paljon enemmän ja koin huonommuutta, kun en oo koskaan ollut mitenkään super hyvä arvosanojen suhteen. Onneksi sen myötä, kun aloin seurustelemaan ja pääsin työelämään se on karissut. En sano, ettenkö enää yhtään näin aikuisena vertailisi- enemmän se on sitten kallellaan siihen oman elämän vertailussa muiden elämään, mutta onneksi elämänkokemus ja rukousvastaukset ovat auttaneet siihen, että hyväksyn oman elämäni paljon paremmin ja itseasiassa pidän hyvänäkin asiana sitä, että olen saanut tähän ikään mennessä  paljon kokemusta. Ne ovat minua opettaneet ja niiden ansiosta olen onnellinen. 

Olen paljon muistuttanut mieleeni sitä, että jokaisella on oma polkunsa kuljettavana- niin yksilönä, kuin parisuhteessakin pariskuntana. Uskon, että Jumala on jo alusta alkaen suunnitellut jokaisella oman polun, miten se kuuluu mennä ja mitkä asiat tapahtuu milloinkin ja mitkä taas eivät. Hän on nähnyt millaisia me olemme yksilöinä ja pariskuntina ja sitä kautta hän tietää, mitä me kestämme ja mitkä asiat ovat meille hyväksi. 

Meillä jokaisella on asioita, joita haluamme, toivommme ja unelmoimme. Joskus asiat eivät tapahdu niin nopeasti niidenkään kohdalla, eikä välttämättä koskaan, mutta se ei tarkoita sitä, että jos niin ei tapahdu, elämämme on huonoa. Aina tulee tilalle asioita, jotka ovat parempia. Näin uskon. Kuitenkin uskon siihen myös, että kannattaa pitää kiinni niistä asioista, mitkä palaa sydämelläsi. Et voi koskaan tietää milloin ne saavutat tai onko nurkan takana vaikka vielä jotain parempaa. Aina kannattaa uskoa huomiseen, Minulle nämä asiat eivät ole olleet helppoja, eikä aina nykyäänkään ole, mutta olen kyllä ihminen, joka on taipuvainen uskomaan parempaan huomiseen. Kyllä minä olen monta kertaa heikkoina hetkinä meinannut heittää haskat tiskiin. Aina olen kuitenkin noussut ylös ja nähnyt miten Jumala kantaa. Elämä tuo yllätyksiä sille, joka jaksaa uskoa sen hyvyyteen ja mikä parasta, kun mukana on kaikkitietävä- ja valtias Jumala. Silloin saamme olla turvallisin mielin. 

Muista siis: oman itsensä vertaileminen muihin ja toisten elämiin ei auta sinua mitenkään. Se tuo vaan surua ja se on ihan turhaa. Heikkoina hetkinä koita muistaa, että meitä kannattelee suuremmat kädet ja niissä käsissä on turvallista olla tietäen, että kaikki tapahtuu sinulle ja elämässäsi niinkuin on tarkoitettu. Et halua vanhempana varmastikaan todeta, että elämä jäi elämättä ja olit katkera. 

Summasummarum: Älä vertaile! 

Rentoa viikonloppua!